keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Etätehtävä no 2

Olen ollut hieman sairas, joten voimat ovat olleet vähempinä.

Mutta nyt asiaan: Oli hyvä opiskeluilmapiiri. Näin on itseasiassa aina, kun olen ollut Juhana vetämissä tilaisuuksissa mukana.

Joten se ei ollut yllätys. Mutta miellyttävä yllätys ole se, kuinka mielessä toimi kaksi tasoa ristiriidattomasti: 1) Miltä minusta tuntuu tämä oppi ja 2) miltä tämä mahtaisi tuntua ohjattavalle, jos pystyn sen hänelle välittämään. Siis, koska opetuksen rytmi oli sopiva, oli mahdollista ottaa vastaan monelle tasolle. Tämä sama (oikea rytmi) on mielestäni tärkeä, kun tarjotaan ohjattavalle mahdollisuus ottaa vastaan tieto, jota yritämme antaa. mutta näinhän se varmaan yleensä toteutuukin.
Aina kun oppii jotain uutta (mukavaa) , oppii samalla itsestään jotain uutta (mukavaa). Kokemukseni mukaan tämä on juuri se, mikä saa meidät pitämään itsestämme ja uskomaan itseemme. Tätä tunnetta tarvitaan hyvään elämään.

Ketään sukulaistyttöä tms. minulla ei ole. (Kaikki it-taitoiset sukulaiseni ovat sanoneet, ettei pidä skypeä käyttää !!??) On minulla yksi työn kautta tullut skype-yhteys, mutta en tiedä, haluaako hän työpäiväänsä tähän käyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti